Pulkkapäivä ja tomsku-soppa

Pikkuisen oli liian kirpsakka ilma, jotta ulkoilla olisi voinut kunnolla. Pikku pulkkapyrähdyksellä oli silti käytävä, sillä enolta joululahjaksi saatu uusi menopeli oli vielä täysin korkkaamatta. Aloin itsekkin pohtia, milloinhan viimeksi olisin pulkkaillut oikein kunnolla. Joskus lapsena, jos opiskeluaikojen "mäenlaskureissuja" minttukaakoineen ei lasketa. Oikein teki mieli hypätä itsekkin kyytiin, ja pistää Isimies vetämään. Pitää ehkä hankkia toinenkin pulkka, aikuisten koossa nimittäin. Sen verran lystiä touhua. 

Ulkoilun jälkeen maistuu kuuma soppa, niin pienille kuin isommillekkin. Tomaattikeitto, aikuisten versio vuohenjuustolla höystettynä, sopii pakkaspäivään kuin sormi nenään, nam. Ai mitenkö sormiruokailija syö keittoa, no lusikalla tietenkin. Apuna voi käyttää myös itsetehtyä leipää. Tai laiskana päivänä, kuten meillä tänään, riisikakkuja, toimii! Ja sotku on taattu ;)

Ihanaa rentoilua ja kevyttä ruokaa näin joulun jälkeen, joko muualla on palattu arkeen?

Hanna

Pikkutyypin jouluateria

Vielä pari kuukautta taaksepäin ei minulla ollut käynyt mielessäkään, että pikkutyyppikin istuisi jo jouluaterialla kanssamme samaan pöytään puputtamaan muutakin kuin tissimaitoa. Kun puolivuotiaana aloimme maistelemaan kiinteää sapuskaa, tajusin, että nappulallehan on kokkailtava myös oma jouluruoka. Ensimmäinen sellainen nimittäin. 

Koska kaikkien muiden jouluruokien tekeminen pikkutyypille sopiviksi ei kuulostanut hyvältä idealta, aloin miettiä, mitä sapuskaa L söisi jouluna. Seuraavaksi suunnitelmia.

Quinoa- kakkuset,
 soseutetun luumun kera

Toimii kahvipöydässä joulutortuina pienille,
luumusoseella höystettynä

Hitti aamupala,
toimivaksi todettu

Uuni-riisipuuro versio nro 1,
kookosmaitoa, punaista omenaa ja kanelia

Uuni-riisipuuro versio nro 2,
Kookosmaitoa ja vihreää omenaa

Aaton aaton kaura-luumu iltapuuro

Kaurapuuro, tuoreilla luumuilla

Karjalanpaisti, kanasta ja naudanlihasta

Porkkanalaatikko

Paahdetut bataatit

Hyvää joulua
<3

Haudutetut omenat,
maustettu kanelilla ja kaardemummalla

OMENAINEN RIISIPUURO. Kuuluu oleellisesti jouluaamuun. Pikkutyypille ei vielä maitotuotteita voi antaa, joten kehittelin reseptin, jota testasin viikonloppuna. L veteli hyvällä ruokahalulla, ja omaan suuhunkin maistui mainiosti. Suosittelen.

• 4-5 dl (luomu)kookosmaitoa
• 1dl (luomu)puuroriisiä
• 2 (luomu)omenaa raastettuna
• kanelia
  
  Koko komeus pieneen uunivuokaan ja haudutetaan uunissa 175 asteessa noin tunti. Nam.
  
  
  

PORKKANALAATIKKO. Vähän toisarvoinen omassa joulussani, mutta kuluu kuitenkin asiaan, ja helppo vääntää naperolle oma versionsa. Tuli muuten namia, kun riisipuuro oli keitetty kookosmaitoon ja valkopippuria ropsahti se kuuluisa "hups" -määrä ;)

• n. 400g porkkanaa
• 1 annos riisipuuroa (keitetty kookosmaitoon)
• 1 kananmuna
• loraus öljyä
• valkopippuria
  
  Keitä ja soseuta porkkanat, keitä riisipuuro ja sekoita aineet uunivuokaan. Paista uunissa n.180-200 asteessa 1-1,5h. Nam!
  
  

KARJALANPAISTI. Pikkumiehen lihapuoli kunnossa.

• Nautaa paloina
• Kanaa paloina
• 2 porkkanaa
• 2 laakerinlehteä
• Pippuria
• (sipulia oli tatkoitus laittaa, mutta kun imetysdementia.

Keitä Lihan kypsiksi. Laita kaikki ainekset uunivuokaan ja vettä niin, että tavarat peittyvät. Hauduta uunissa n.180 asteessa 1-2h.

QUINOA LEIPUSKAT. Toimii niin ruoan kanssa, kuin kahvipöydässäkin. Testierä maistui hyvin :)

• 3 rlk kypsää(luomu)bataattia soseutettuna
• 1,5 dl kypsää quinoaa
• 1 dl kookosmaitoa
• liraus öljyä
• kaardemummaa maun mukaan
• 1,5 dl riisijauhoja
  
  Sekoita aineet kulhossa ja painele taikina leivinpaperille kakkusiksi. Paista 225 asteessa noin vartti :) 

Me lähdetään nyt syömään :P
Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

Hanna

Mitäs tänään syötäisiin?

Se "mitäs tänään syötäisiin" -mies saa kaiken näyttämään niin helpolta, ja tylsältä. Kaikki on aina valmiina, mälsää!

Rakastan ruoanlaittoa, nykyisin siihen on vaan valitettavan vähän aikaa. Jokatapauksessa teen edelleenkin ainakin yhden isomman ruoan päivässä koko porukalle. Tämä on ollut aina se "äidin oma hetki", kun saa nollata ajatuksia. Tosin nykyään kun pikkukokki osaa kontata itse paikalle, on rauhallinen pääntyhjennyskokkaus vain muisto. Päivällisen lisäksi tulee väkerreltyä tietenkin aamu-, ilta-, sekä välipalat. Lounaalla syömme monesti edellisen päivän tähteet, höystettynä tuoreilla lisukkeilla. Imetän ruokailujen lisäksi edelleen täysin lapsentahtisesti.

Tykkään ruoassa puhtaista ja selkeistä mauista, joten ruokien soveltaminen sormiruokailevalle vauvalle sopiviksi on ollut suhteellisen helppoa. Terveellinen perusruoka on tärkeää pienille kasvaville ihmisenaluille, ja myös meille jo vähän isommille alkioille. Päivällisillä pyrin tekemään nappulalle samaa ruokaa kuin itselle ja isimiehelle. Tietenkin pienillä muunnoksilla, jotta a)ruoka on vauvalle sopivaa ja b)sormiruokailija onnistuu syömään sitä itse. Näin ruoka tulee ikäänkuin "samalla", eikä vaadi kovempia ponnisteluja, (kuten synnytys).

Meillä käytetään luomua niin paljon, kuin lompakko antaa myöten. Tähänasti olen pikkumiehen ruoat tehnyt lähes kokonaan luomuna. Valitettavasti kuitenkin muunmuassa luomulihaa on suhteellisen hankala löytää markettien hyllyiltä. Kalaa syömme usein, joka viikko. Outoa on ettei tähän postaukseen eksynyt yhtään kalaruoan kuvaa :D

Tässäpä ruokia meidän viimepäivien menulta, kysy rohkeasti reseptejä, kerron mielelläni lisää.

Tattari-uunipuuro päärynällä ja puolukoilla

Uunipuuro

Keitettyä kanaa ja höyrytettyä parsakaalia

Linssimuhennos, sipulilla ja tuoreilla yrteillä

Munakasrullat sekä talk-muruja

Rullissa avocado-basilica täyte

Riisikakku ja päärynälevite

Oliiviöljy-timjami-pippuri -mausteseos

Maissilätyt paistettu kookosöljyssä

Maissilätyissä mausteena timjamia ja pippuria

Ohrapuuroleipänen

Mannapuuroa ja mustikoita

Pastaa, jauhelihaa ja tomaattikastiketta

Apinaeväs

Pastan kanssa kurkkua ja melonia

Kiivi on herkku, talk-murut harjoiteltavana

Quinoa-salaatti, äidille ja lapselle

Apinaeväs mustikalla

Jauhelihakeitto sormiruokailijalle

Avocado on vauvan super-ruokaa

Jauhelijakeittoa

Melonia ja Persimonia

Siinä siis eväitä, joista on muistanut, tai kerennyt ottaa kuvan, ennen kuin murkina on ollut jo pitkin rinnuksia ;)

Mitä teillä syödään?


Hanna

Ohrapuuroleipäset ja ensimmäinen haaveri

Meillä on Pikkumiehen kanssa ollut tänään ihan löhöpäivä. Isimies lähti rientoihin, joten me pysyttelimme vain kotosalla. Ei kiirettä, ei stressiä, vain yhdessäoloa ja hassuttelua.

Pieni äksidentti saatiin iltaan, kun L kontatessaan satutti varpaansa kynnykseen. Päivystysreissulta kuitenkin onneksi vältyttiin, kun verenvuoto tyrehtyi, eikä L ollut asiasta moksiskaan. Äitiä todennäköisesti kirpaisi enemmän, ensimmäinen haaveri kun oli. Ihana ystävä oli onneksi jeesimässä varpaanpaikkaushommissa <3

Iltapalaksi napostettiin ohraleipäsiä, hyviä olivat ja ihanan pehmoisia. Mammallekkin maistui, joten tässä simppeli resepti sormiruokailijoille:

1 annos keitettyä (luomu)ohrapuuroa
1 (luomu)banaani muussattuna
reilu ruokalusilakkinen kylmäpuristettua (luomu)neitsytkookosöljyä
hiven vehnäjauhoja

Muotoile pellille kakkusiksi ja paista 200 asteessa n.30min :) nam!

"Äiti, kamera pois ja rieskat tänne!"

Lisänä meidän herkua, persimonia.

"jaahas mutsi, mitä tää nyt on?"

Maistuu :)

Nyt nukkumaan, hyvää yötä :)

Hanna

Omin nyrkein suuhun

Meidän taloudessamme on alkanut uusi ajanjakso, sillä tissimaito ei olekkaan enää ainut ruoka, mitä L napostaa. 6kk:n maaginen raja-asema tuli vastaan ja saimme heittää ah niin ihanalle täysimetykselle hyvästit ja aloitimme kiinteiden maistelun sormiruokaillen.

Suomessa täysimetyksen suositus on 6kk, ja tämä oli myös meidän tähtäimessämme alusta alkaen. Ja miksipä ei olisi ollut? Ilmaista ja maailman parasta ravintoa lapsellesi ja valmistettuna juuri häntä varten. Äidin ruokapatojen ääreen siirtymistä L sai siis odottaa aina puolivuotispäiväänsä asti. Imetyksen hyödyistä aion pitää aivan oman saarnansa, pysytään nyt sormiruokailussa.
Tutustuin sormiruokailuun jo raskausaikana, ja syksyn varrella luin Omin sormin suuhun -kirjan, mitä suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille. Vakuutuin, hurahdin ja hullaannuin, tämä tulisi olemaan meidän tapamme tutustua ruokaan.

Palat tarjoillaan vielä suhteellisen suurina

Lyhykäisyydessään, sormiruokailu tarkoittaa sitä, että vauvan annetaan itse syödä ja tutustua ruokaan omassa tahdissaan. Häntä ei syötetä, eikä hänen ruokailuunsa puututa. Hän istuu perheen kanssa samassa ruokapöydässä ja syö periaatteessa samaa ruokaa muiden kanssa, kunhan ruoka ei sisällä mitään vauvalle sopimatonta, kuten sokeria tai suolaa. Edelytyksenä sormiruokailuun on, että vauva osaa istua suorassa, tarttua ruokaan ja viedä sen suuhunsa.

NAM!

Alkuun "syöminen" ei varmastikkaan ole varsinaisesti syömistä, vaan lapsi tutustuu ruokaan leikin varjolla, möyhentää ruokaa käsissään, maistaa, rutistaa, muussaa, läiskyttää ja katso tarkkaan mitä hänen eteensä on annettu. Vuoden ikään asti lapsen pääasiallinen ravinnonlähde on joko äidinmaito tai korvike, joten mahaan ei mitään tarvitsekkaan päätyä. Tämä kannattaa muistaa kun päässä alkaa pyöriä kysymykset siitä, saako lapsi tarpeeksi ravintoa. Edellytyksenä tietenkin se, että lapsi saa maitoa lapsentahtisesti. Uskon vahvasti siihen, että lapsi tarvitsee muuta ravintoa kuin äidin maitoa siinä vaiheessa, kun osaa itse sitä syödä. Tämä tapahtuu yksilöllisesti noin 9-12kk iässä. Siihen asti lapsi saa rauhassa tutustua ruokaan ja kartuttaa taitojaan.


Lapsi ei aluksi myöskään tiedä, että ruoka tyydyttää näläntunteen, joten nälkäisenä lasta ei ruokapöytään kannata nostaa. Tissittelyhetki ennen ruokailuhetkeä, mikäli lapsi on nälkäisen oloinen, on hyvä. Näin ruokaan jaksaa tutustuakkin rauhassa.

Alkuun lapsi saattaa kakoa paljon, ja tässä vaiheessa kannattaa laittaa jäitä omaan hattuun, ja vaikka vähän housuihinkin, ja pysyä tyynenä. Kakomisrefleksi on luonnollinen ja puolivuotiaalla se laukeaa edempänä, jo ennen kuin ruoka on lähelläkään hengitysteitä. Näin lapsi oppii pikkuhiljaa syömään turvallisesti. Kakominen ei siis tarkoita sitä, että lapsi olisi tukehtumaisillaan. Lapsi saattaa kakoa ja jatkaa sujuvasti ruokailua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Oman kokemuksen mukaan vieressä tyynenä pysyminen vaatii vanhemmalta hieman munaa.

Avocadorenkaista on helppo ottaa kiinni :)

Sormiruokailussa avainasemassa onkin, että vanhempi luottaa naperoonsa. Siihen, että lapsi osaa itse päättää mitä syö, mihin tahtiin syö ja kuinka paljon syö. Vanhemman tehtäväksi jää tarjota lapselle mahdollisimman monipuolista ja terveellistä ruokaa tutustuttavaksi ja ojentaa ohjakset nappulalle. Kun lapsi saa itse hallita ruokailuaan, eikä häntä painosteta ruoan suhteen mihinkään, kehkeytyy hänestä ennakkoluulottomampi pikku ruokailija. Hän oppii luottamaan itseensä ja muodostaa positiivisen ja terveen suhteen ruokaan. Lapsi oppii syömään juuri sen verran mitä tarvitsee, eikä "vielä sitä yhtä lusikallista päälle". Tämä saattaa jopa pienentää tulevaisuudessa ylipainon ja syömishäiriöiden riskiä. Omakohtaisena kokemuksena mainittakoon, että ainakin itse huomaan syöväni välillä ihan vaan kun "se lautanen pitää syödä tyhjäksi". Toivottavasti en tule koskaan käyttämään kyseistä lausahdusta lasteni kuullen.

Itselleni yksi tärkeä pointti sormiruokailussa on se, että lapsi näkee mitä syö. Erilaisten makujen lisäksi eri ruoat tuntuvat, näyttävät ja käyttäytyvät eri tavoin. Lapsi näkee mitä laittaa suuhunsa, eikä kaikki ole samanlaista mössöä eri etiketillä. Lapsi oppii miltä mitkäkin ruoat näyttävät ja miten mitäkin kannattaa suulla käsitellä.

Meidän sormiruokailuhistoriamme on nyt noin kolmen viikon mittainen. L osoitti valmiuksia sormiruokailuun jo hieman ennen 6kk, mutta halusin odottaa puolivuotis-päivää. Hieman yli 6kk iässä, L nousi itse istumaan lattialla, joten istuminen oli kunnossa. Pöydälle asetetut ruokapalat sulkeutuivat nyrkkiin ja kädet ohjasivat palat taitavasti suuhun. VAU! Merkit valmiudesta olivat siis kunnossa, joten ei muuta kun ruokaan tutustumaan. 
Sormiruokailu, tai noh, pikemminkin vielä tässä vaiheessa nyrkkiruokailu on osoittautunut meille nappivalinnaksi. Mitä nyt Isimiehen hermot ovat koetuksella sotkun ja ruokahukan määrästä. Parin metrin säteellä pikkutyypin istumapaikasta kun kaikki tuppaa nautinnollisen ruokahetken päätteeksi olemaan kuorrutettu päivän aterialla :D Kovasti yritän Isimiestä muistuttaa, ettei tämä sotkuvaihe ikuisuutta kestä, ja kyllähän jokaisen lapsen joskus on itse opeteltava syömään.

Puuroa ja mustikoita, ihan ite syötynä ;)

Aloitimme ruokailun suhteellisen nopeasti, sillä L osoitti kiinnostusta ruokaan ja söikin uskomattoman taitavasti. Annoin heti alusta alkaen 3 ateriaa päivässä: aamupala, lounas sekä päivällinen. Pian otin myös iltapalan ohjelmistoon. En kuitenkaan ole tästä repinyt stressiä, vaan ruokakertoja on olut 2-4 päivässä muusta päiväohjelmasta riippuen. Uusia ruokalajeja otin myös vaudilla mukaan. Pari uutta makua päivään on ollut tähänastinen tahti, noin suunnileen.

L on osoittautunut todella ennakkoluulottomaksi (jos näin vauvasta voi sanoa) ruokailijaksi. Jo ensimmäisen ruokailpäivän jälkeen pystyi pottatuotoksista toteamaan, että jotain oli jopa nielaistu. VAU! siis ihan oikeastikko sen sotkun keskellä jotain oli mahaankin päätynyt? Myös haaveilijaluonne on tullut esiin, vaatii nimittäin mammalta, tai varsinkin Isimieheltä kärsivällisyytä odottaa kun napero istuu parsakaalin nuppu kädessään ja tuijottaa tyhjyyteen samalla mutustaen suussa olevia apinaevään jämiä. Viime viikolla puhjennut ensimmäinen hammas sai kiinteiden maistelun pariksi päiväksi stopille. Toki tarjosin edelleen ruokaa, mutta selkeästi naperoa ei kiinnostanut syödä. Pistin hampaan piikkiin. Onneksi on tissimaito, mikä tuntuu maistuvan edelleen aivan samaan tahtiin. Tällä hetkellä pupelletaan taas oikein tyytyväisenä. Kehitys on silminnähden hurjaa ja on antoisaa seurata naperoa työn touhussa. Saa nähdä millainen gulinaristi hänestä vielä kuoriutuu.


Hanna