Joulun jälkeiset, sekä note to self!

Joulu mennä jolkotti taas ohitse, kuin Santeri Dahlia konsanaan. Hyvä kun ehti huomata ollenkaan. Onneksi pienestä hommien kasaantumisesta huolimatta, valmistautuminen sujuin suhteellisen rennonletkeällä otteella. Paljon jäi tekemättä, mutta haittasiko tuo? No ei! Jouluaatto oli juuri sitä, mitä olin Pikkutyypin ensimmäisen joulun halunnutkin olevan. Rentoa yhdessäoloa, toisistamme nauttimista, ihanien ihmisten seuraa ja hyvää ruokaa, ilman turhaa kiirettä, hössötystä tai materialismia. Paketit laitettiin kuusen alle ja jaettiin illalla ennen Pikkutyypin nukkuma-aikaa. Lahjojen saamistakin ihanampaa, oli taas kerran niiden antaminen. Tosin kyllä tämän mamman sisällä pieni materialisti kyherteli onnesta, kun kauan himoittu string pocket -hylly paljastui kääreiden sisältä ;)

Joulussa on se jokin kummallinen taika, että sitä vaan rauhoittuu ja keskittyy yllättäen oleelliseen. Yhtäkkiä kaikki tuntuu rennommalta ja ihminen menee smoothisti flow-meiningillä. Ei ole kiire nukkumaan, vaikka silmäpussit roikkuvatkin jo polvissa, eikä aamuinen pikkutyypin herääminenkään klo 6.00 tunnu yhtään niin raskaalta, kuin arkena. Olo on vain kertakaikkisen hyvä.

Nyt on kuitenkin aika suunnata nokat ja kinkun turvottamat mahat kohti uutta vuotta, ja palata arkeen ja ruotuun. Kyllä voin sanoa, että on ihana päästä taas omiin rutiineihin kunnolla kiinni. Kaiken juhlapyhähumun jälkeen on aika muistuttaa itseään, että hyvä ja turvalinen arki on se, mikä on jokaiselle lapselle tärkeintä. Juhlat ovat ihania bonuksia, mutta arki on se, mikä tekee lapsuuden. Hiljattain kuulemani lausahdus kiteyttää mielestäni koko homman täydellisesti ja on hyvä muistutus niin itselle, kuin kenelle tahansa vanhemmalle: "Sinun arkesi on jonkun lapsuus".

Hanna