Vauvasta vaaperoksi

"Silmät selkään mama, makoilu saa nyt riittää", tuumasi L, kun puoli vuotta kohdun ulkopuolista elämää tuli täyteen.

L on aina ollut liikkuvaista ja jäntevää sorttia ja on hämmästyttänyt neuvolassakin taidoillaan, isot lapset kun tuppaavat monasti olemaan "laiskanletkeitä ja vähän hitaampisyttyisiä nautiskelijoita", tai ainakin niin neuolassa saimme kuulla. Meidän tirpanalla kuitenki tuntuu olevan kiire; noin kolmen kuukauden iässä L kääntyi masulleen, viiden kuukauden paikkeilla työnsi kädet suoriksi ja alkoi "peruuttaa". Pian tämän jälkeen löytyi konttausasento, jossa piti hengailla jatkuvasti. Puolivuotispäivän jälkeen alkoi rymistä todenteolla. Sormiruokailu aloitettiin puolivuotispäivänä ja vain viikko tämän jälkeen ensimmäinen hammas puski ikenestä läpi. Samaan syssyyn L päätti nousta itse lattialla istumaan. Konttaus alkoi pikkuhiljaa myös sujua.

Pallo on paras, toimii myös rumpuna.

Nyt meillä ollaan paria päivää vajaa seitsemän kuukautta ja vauhti vain tuntuu kiihtyvän. Kontaten päästään jo minne vain ja tietenkin koko asunto on tutkittava perinpohjaisesti. Pallot on hitti, ja niitä jahdataan kirjaimellisesti 'pää kolmantena jalkana'. Epämääräinen vauvajodlaus on vaihtunut teräviin tavuihin ja sananalkuihin. Yölläkin saa kuulla iloisia "äti,äti,äti" ja "mamamama" -huhuiluja <3 Kyllä se pistää hymyilyttämään, jopa kello neljä yöllä :)
Eilen L päätti nousta lelukoria vasten seisomaan! Siinä hän seisoi, miljoonan dollarin hymy kasvoillaa, ja oli silminnähden niin ylpeä saavutuksestaan. Ja niin oli äitikin, sanoinkuvaamattoman ylpeä nimittäin <3

Silmät selässä ei enää riitä, tilaan lisäsilmiä myös kylkiin.

Tuntuu, että vauva katosi muutamassa viikossa, ja tilalle tuli mitä etevin ja taitavin pikkumies. Onneksi äidin syli on edelleen maailman paras paikka :)